Pariisin periaatteet - ihmisoikeusinstituutioiden arvioinnin mittarit

SuomeksiPå svenskaIn english


Pariisin periaatteet ovat kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden keskeisin arviointikriteeri. Periaatteet hyväksyttiin yksimielisesti YK:n ihmisoikeustoimikunnan päätöslauselmassa vuonna 1993 ja saman vuoden ihmisoikeuskonferenssin päätösasiakirjoissa.

Pariisin periaatteiden mukaan kansalliset ihmisoikeusinstituutiot tulee perustaa perustuslain tai lain tasoisella säädöksellä, jossa määritellään instituution tehtävät, kokoonpano sekä toimivaltuudet.

Instituutiolla tulee olla itsenäinen ja riippumaton asema paitsi muodollisesti, myös taloudellisesti ja hallinnollisesti.

Instituution tehtävät


Ihmisoikeusinstituutiolle tulee myös antaa niin laaja tehtävänkuva kuin on mahdollista ihmisoikeuksien edistämiseksi ja turvaamiseksi.

Tehtävänkuvaan tulee sisältyä ihmisoikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen liittyviä

  • asiantuntija-, neuvonta- ja selvitystehtäviä
  • ihmisoikeuskasvatukseen, -koulutukseen ja -tiedotukseen
  • kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten seurantaan kuuluvia tehtäviä
  • Instituutio osallistuu myös tällaisiin tehtäviin liittyvään kansainväliseen yhteistyöhön.

Instituution valinnaisena tehtävänä voi olla valitusten ja/tai kanteluiden käsitteleminen, sovittelu ja valittajien avustaminen yksittäisissä ihmisoikeusloukkaustapauksissa sekä suositusten antaminen viranomaisille.

 

Ihmisoikeusinstituution kokoonpano


Kansalliset ihmisoikeusinstituutiot ovat valtiollisia toimielimiä, mutta niitä ei voida sijoittaa luontevasti valtiovallan kolmijako-opin mukaiseen kehykseen. (Vallan kolmijako-opin mukaan lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan.)

Pariisin periaatteiden mukaan ihmisoikeusinstituutiolla on oltava moniarvoinen kokoonpano, joka kattaa ne yhteiskunnalliset tahot, jotka osallistuvat ihmisoikeustyöhön kansallisella tasolla.

Hallituksen ja toimeenpanovallan edustajat voivat osallistua instituution päätöksentekoon vain neuvoa-antavassa ominaisuudessa.

Kyseessä on siis kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeustutkimuksen ja hallituksen toimintaa täydentävä toimielin, joka pyrkii omalta osaltaan turvaamaan ihmisoikeuksien toteutumisen seuraamalla ja arvioimalla, tarvittaessa myös kriittisesti, edellä mainittujen tahojen toimintaa, avustamalla niitä ihmisoikeuksien toteuttamisessa paremmin sekä muokkaamalla yhteiskuntaa ihmisoikeustietoisemmaksi ja -myönteisemmäksi.

Instituutioiden taloudellista autonomiaa korostetaan niin, että budjetin ei tulisi olla hallituksen kontrollissa, vaan mielellään erillinen talousarvioerä, joka on parlamentin päätösvallassa.

Suomen Ihmisoikeuskeskuksen perustamisessa on pyritty noudattamaan näitä periaatteita siten, että Ihmisoikeuskeskus yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehen kanssa täyttävät Pariisin periaatteet kokonaisuudessaan.