Perus- ja ihmisoikeudet Suomessa

Perusoikeudet

Perusoikeuksilla tarkoitetaan Suomen perustuslaissa kaikille turvattuja oikeuksia, jotka velvoittavat kaikkia julkisen vallan elimiä. Perusoikeudet turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumisilta.

Perusoikeuksia voidaan rajoittaa vain lailla ja tällöinkin vain erityisin edellytyksin. Perusoikeudet ilmentävät demokraattisen oikeusvaltion keskeisiä perusarvoja.

 

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet ovat  kaikille ihmisille kuuluvia perustavanlaatuisia oikeuksia, jotka on turvattu kansainvälisissä sopimuksissa. Ne on saatettu voimaan valtionsisäisesti ja ne velvoittavat Suomea kansainvälisoikeudellisesti.

Ihmisoikeudet tulee ymmärtää myös ihmiskunnan yhteisinä arvoina, jotka velvoittavat moraalisesti kaikkia yhteiskunnan toimijoita.

 

Perus- ja ihmisoikeudet

muodostavat yhdessä toisiaan täydentävän oikeudellisen suojajärjestelmän. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista

Kansainvälisillä sopimuksilla turvataan oikeuksien minimitaso, kansallisesti voidaan turvata oikeuksien toteutuminen vähimmäistasoa paremmin.

Perusoikeudet tulivat hallitusmuotoon nykyisessä laajuudessa perusoikeusuudistuksessa vuonna 1995 ja ne siirtyivät sellaisinaan 1.3.2000 voimaan tulleeseen perustuslakiin.

Perustuslakiuudistuksen jälkeen Suomessa on omaksuttu ns. laaja perusoikeusnäkemys, jonka mukaan valtiolla velvollisuus aktiivisin toimin suojata ja edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.