Perustuslaki ja perusoikeudet Suomessa

På Svenska  In English

Alla on lueteltu Suomen perustuslain turvaamat perusoikeudet esimerkkien kautta (huom. esimerkit perustuvat Ihmisoikeuskeskuksen luentosarjan esimerkkeihin. Kokonaisuudessaan oikeudet löytyvät perustuslain perusoikeudet-luvusta.)

6 §. Yhdenvertaisuus 
- Esimerkiksi seksuaalisella suuntautumisella, raskaudella tai alkuperällä ei saa olla merkitystä työnhaussa.

7 §. Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
- Esimerkiksi kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen kielto

8 §. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
-Esimerkiksi toimia, jotka perustuslaki oikeuttaa, ei voida säätää rangaistavaksi. Rikoksia ovat vain teot, jotka eduskuntalaissa on säädetty rangaistavaksi.

9 §. Liikkumisvapaus
-Esimerkiksi kaikilla Suomen kansalaisilla ja maassa laillisesti olevilla ulkomaalaisilla on oikeus valita asuinpaikkainsa.

10 §. Yksityiselämän suoja
- Esimerkiksi oikeus solmia ihmissuhteita ja oikeus päättää ruumiistaan ja sukupuolisesta käyttäytymisestään.

11 §. Uskonnon ja omantunnon vapaus
-Esimerkiksi oikeus harjoittaa uskontoa, vaihtaa sitä tai olla harjoittamatta uskontoa.

12 §. Sananvapaus ja julkisuus
- Esimerkiksi oikeus julkistaa mielipiteitä tai muita viestejä kenekään ennakolta estämättä. Perustuslaissa on säädetty mahdollisuus jälkikäteiseen valvontaan esimerkiksi rikoslain keinoin.

13 §. Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus
- Esimerkiksi oikeus osallistua mielenosoitukseen, yhdistyksen tai ammatillisen yhdistyksen toimintaan ilman, että siitä koituu osallistujalle haittaa.

14 §. Vaali- ja osallistumisoikeudet
- Äänioikeuden lisäksi julkisen vallan on edistettävä yksilön mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon häntä koskevissa asioissa (esimerkiksi iäkkäiden ja heidän omaistensa mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, jos tulossa on merkittäviä muutoksia iäkkäiden hoidossa).

15 §. Omaisuuden suoja
- Kiinteän omaisuuden lisäksi esimerkiksi eläke-etuudet ja immateriaalioikeudet ovat omaisuuden suojan piirissä. Jokamiehenoikeudet ja joskus yleinen etu muodostavat rajoituksia: jokaisella on oikeus poimia marjoja myös yksityisesti omistetussa metsässä, ja sähköyhtiöillä on oikeus vetää sähkölinjoja tontin läpi.

16 §. Sivistykselliset oikeudet
- Esimerkiksi jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen, johon kuuluu ilmaiset oppikirjat, tarpeellinen kuljetus kouluun ja riittävä ravinto koulupäivän aikana.

17 §. Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin
- Esimerkiksi saamelaisilla, romaneilla ja muilla kielivähemmistöön kuuluvilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan (kulttuurin piiriin kuuluu esimerkiksi saamelaisten perinteiset elinkeinot poronhoito ja kalastus).

18 §. Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
- Rajoituksia elinkeinovapauteen ja työhön voidaan asettaa vain rajoitusehtojen mukaisesti: esimerkiksi solarium-palveluiden kielto alle 18-vuotiaalta terveydellisten syiden perusteella.

19 §. Oikeus sosiaaliturvaan
- Esimerkiksi julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut: esimerkiksi asiakasmaksut eivät saa aiheuttaa palvelun karkaamisen sitä tarvitsevan ulottumattomiin.

20 §. Vastuu ympäristöstä
-Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan oikeus terveelliseen ympäristöön: esimerkiksi pula resursseista ei ole riittävä syy olla puuttumatta homekouluun.

21 §. Oikeusturva
- Esimerkiksi jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäntiin, samoin kuin oikeus saada viranomaiselta vastaus hakemukseensa, aloitteeseensa tai muuhun vastaavaan ilman aiheetonta viivytystä.

22 §. Perusoikeuksien turvaaminen
- Esimerkiksi epäselvässä lain tulkintatilanteessa painotetaan sitä vaihtoehtoa, joka parhaiten turvaa perus-ja ihmisoikeuksia.

23 §. Perusoikeudet poikkeusoloissa
- Esimerkiksi Suomeen kohdistuva aseellinen hyökkäys oikeuttaa tilapäiseen poikkeukseen perusoikeuksissa, kunhan poikkeus on välttämätön, tilapäinen ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukainen.

Katso tai lue lisätietoa perusoikeuksista Ihmisoikeuskeskuksen luentosarjan avulla.

Ihmisoikeuksista löytyy kattava tietopaketti pykälä pykälältä osoitteessa ihmisoikeudet.net. Samalla sivulla on myös ilmaisia opetusmateriaaleja ihmisoikeuksista.

Perustuslain 106 §:n etusijasäännös ja ilmeisen ristiriidan vaatimus
– onko aika kypsä muutokselle?
Ihmisoikeuskeskuksen julkaisu Perustuslain 106 §:n etusijasäännös ja ilmeisen ristiriidan vaatimus – onko aika kypsä muutokselle? käsittelee perustuslain 106 §:n etusijasäännökseen liitty­viä muutostarpeita, jotka liittyvät ilmeisyyden vaatimukseen. Selvityksessä on tutkittu tuo­mioistuinten ratkaisuja, joissa tuomioistuin on lainvoimaisesti todennut ilmeisen ristiriidan pe­rustuslain ja lain säännöksen soveltamisen vä­lillä. Selvityksessä on esitelty ratkaisuista esiin nousevia havaintoja, kuten että kaikki ratkaisut koskevat perusoikeuksia, puolet ratkaisuista ovat äänestysratkaisuja ja että ratkaisujen määrä on varsin harvalukuinen. Selvityksessä on käsitelty myös vuonna 2011 voimaan tulleen perustuslain muutoksen valmistelun yhteydessä esitettyjä kantoja sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä ilmeisyyden vaatimuksen tarpeellisuudesta ja perusteltavuudesta.

Lue julkaisu

KKO 2021:42 – uusin ratkaisu, jossa tuomioistuin soveltanut perustuslain 106 §:ää

Korkein oikeus on 4.6.2021 antanut uusimman perustuslain 106 §:ää koskevan ratkaisunsa KKO 2021:42. Tapauksessa valittajalle oli virheellisesti määrätty rikosuhrimaksu. Virheellisesti määrättyyn rikosuhrimaksuun saa hakea muutosta vain pääasian yhteydessä, mihin valittajalla ei kuitenkaan ollut aihetta. Tuomioistuimen mukaan valittajalla tulee olla mahdollisuus säännönmukaiseen muutoksenhakuun myös koskien yksinomaan rikosuhrimaksua. Valittajalla ei ole ollut pääasiaan liittyvän valitusoikeuden lisäksi muita riittävän tehokkaita oikeussuojakeinoja rikosuhrimaksun määräämistä koskevan virheellisen ratkaisun korjaamiseksi. Ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että vastaajalla oli oikeus valittaa erikseen hänelle virheellisin perustein määrätystä rikosuhrimaksusta ja jätti perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta muutoksenhaun rajoittamista koskevan rikosuhrimaksulain säännöksen, koska se oli ilmeisessä ristiriidassa perustuslain muutoksenhakuoikeutta koskevan säännöksen kanssa.

Ratkaisussa on yhtäläisyyksiä selvityksessä käsiteltyjen ratkaisujen kanssa ja siitä voidaan tehdä samanlaisia havaintoja kuin selvityksessä käsitellyistä ratkaistuista. Kyseessä on perusoikeuteen –muutoksenhakuoikeuteen – liittyvä yksimielinen ratkaisu. Tapauksessa lain yksiselitteisen sanamuodon noudattaminen johtaisi perustuslain vastaiseen ratkaisuun, eikä tuomioistuimen ole ollut mahdollista tulkita säännöstä perusoikeusmyönteisesti. Perustuslakivaliokunta ei ole asiaan liittyvää lakiehdotusta koskevassa lausunnossaan ottanut kantaa rikosuhrimaksulain muutoksenhakusääntelyyn tai sen perustuslainmukaisuuteen, joten tuomioistuin ei ole voinut nojautua perustuslakivaliokunnan arvioon tässä asiassa. Tuomioistuimen ratkaisu toteuttaa valittajan oikeusturvaa ja on aineellisoikeudellisesti perustuslainmukainen.

Lue ratkaisu

Ihmisoikeuskeskuksen luentosarja