Kansalliset mallit ihmisoikeusinstituutioiden, tasa-arvoelinten ja muiden ihmisoikeuksiin keskittyvien erityiselinten perustamiseksi vaihtelevat Euroopan maissa. Joissakin maissa valittu malli on keskitetty, kun taas toisissa malli on hajanaisempi ja instituutiot ja useat eri elimet toimivat rinnakkain. Samalla 1990-luvulta lähtien on kehitetty kansainvälisiä ja eurooppalaisia, erityisesti kansallisiin ​​ihmisoikeusinstituutioihin ja tasa-arvoelimiin liittyviä standardeja.

Mitä nämä standardit ovat? Miten ne liittyvät kansallisella tasolla valittuihin malleihin? Mitkä ovat keskitettyjen ja hajanaisten järjestelmien vahvuudet ja heikkoudet? Mikä on niiden vaikuttavuus?

Näitä kysymyksiä pohditaan Ihmisoikeuskeskuksen vuonna 2021 teettämässä englanninkielisessä taustapaperissa "Human rights and equality institutions in Europe: Balance between centralisation and fragmentation?". Taustapaperi täydentää Ihmisoikeuskeskuksen tekemää ja kesäkuussa 2022 julkaistua selvitystä Suomen perus- ja ihmisoikeustoimijoista. Taustapaperi on ajankohtainen, sillä Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa kaksi direktiiviehdotusta tasa-arvoelimistä. Ehdotusten tarkoituksena on luoda kyseisten elinten itsenäisyyttä, resursseja ja toimivaltaa koskevat sitovat vähimmäisstandardit, jotka yhtenäistäisivät syrjinnän suojaa EU:ssa. Lue ehdotuksista lisää täältä.

Ihmisoikeuskeskuksen taustapaperin on laatinut Lora Vidović yhteistyössä keskuksen kanssa. Vidović on toiminut oikeusasianaisena ja kansallisen ihmisoikeusinstituution johtajana sekä ENNHRI:n (kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden Euroopan verkosto) puheenjohtajana.